maanantai 28. elokuuta 2017

prätkät

Moottoripyörät saariston rengastien kelluvalla osuudella.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

edesmenneet

Iniön kirkkomaa on sananmukaisesti hietakehto. Poistettuja hautakiviä katsellessani heräsi kysymys, onko vuokra-aika mennyt umpeen, kun haudalta on poistettu kivi, jonka mukaan viimeinen vainaja on saatettu hietalepoon vasta 12 vuotta sitten. Aikansa suosikkinimiä löytyy vanhemmasta hautakivestä: mummonikin oli Ida Maria ja hänen puolisonsa Lars. Valkoinen risti kertoo kuuden iniöläisen nuorukaisen joutuneen uhraamaan henkensä sodan jumalalle.

lauantai 26. elokuuta 2017

hän ei salli ilveilyä

Iniön 1798–1800 kivestä ja tiilestä rakennettu saarikirkko paloi pitkänäperjantaina 1880. Ennen paloa kirkko oli ollut huonolla pidolla, ja mikäli Äpplöstä kotoisin olleen talonpoika Aleksander Thomassonin tekemään lauluun on uskominen, poltti Herra huoneensa tai ainakin antoi sen palaa:  

Se temppeli on kahdeksankymmentä vuotta
kaikelta vaaralta ollut rauhassa
Mutta kun Herran huone hylätään
Ei Hän enää halua sitä säästää
Vaikka onkin armollinen ja lempeä
Ei Hän salli ilveilyä
Oi Herra armollinen

(Osasuomennos 22 säkeistöisestä laulusta)

Runsaan vuoden kuluttua kirkko oli jälleen käytössä. Kirkon ikkunat antavat kauniin valon. Kirkonkelloja soitetaan edelleen käsin. Viwi Munsterhjelm on 1907 maalannut alttaritaulun, jossa paimenet osoittavat kunnioitustaan Jeesus-lapselle. Votiivilaiva on Ahvenanmaalta. Urut ovat nykyaikaa.

torstai 24. elokuuta 2017

ketun happamat

Lounais-Suomen uutiset: "Päivän sääkuvassa pihlajanmarjat punertavat jo iloisesti. Tässä olivat uutisaiheemme tänään."

kylätie on hiljainen

keskiviikko 23. elokuuta 2017

merellä

tiistai 22. elokuuta 2017

merikannot

Jälleen tyttö ja lyyra, tällä kertaa Yrjö Liipolan teoksena Oskar Merikannon ja hänen poikiensa haudalla. Armas ei ole minulle läheinen, mutta ei kesää ilman Oskarin Kesäillan valssia. Oskar Merikanto oli armoitettu melodikko.

Moni muistaa laulun "Oi muistatko vielä sen virren", jonka Eino Leino ja Juho Railio sanoittivat. Laulun pohjasävelmänä kuuluu "Sun haltuus rakas isäni". Herrat olivat saaneet idean Hietaniemen hautausmaan vanhasta kappelista kuuluneesta virrestä.

Ukri Merikanto oli abstraktia muotokieltä toteuttanut kuvanveistäjä, mutta en ole  varma, pidänkö hänen töistään.

gebhard

Olen kuvannut tätä Felix Nylundin Hannes Gebhardista tekemää herooista hautamuistomerkkiä eri vuodenaikoina, mutta en koskaan näin lehtevänä aikana. En ole kuvannut sitä juurikaan Hanneksen, vaan itse teoksen takia, koska se hautausmaan patsaana poikkeuksellisesti ilmentää enemmän elämää kuin kuolemaa. Nylundin tunnetuin veistos on "Kolmen sepän patsas", jonka kipsivalokset olen nähnyt Työväen akatemian kirjastossa. Patsashenkilöt Kolmen sepän aukiolla ovat niin lähellä toisiaan, ettei moukarointi yhteistuumin onnistuisi.

lauantai 19. elokuuta 2017

harmajat


- - -

On maa,
johon kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin Olevaa.

On Rauhan maa.

- - -

(Saima Harmaja 8-9. 12. 1936)

diktonius

Elmer Rafael Diktonius oli suomenruotsalainen kirjailija, runoilija, säveltäjä, viulisti ja vasemmistolainen ajattelija, joka hankki Arbetarbladetin päätoimittajana toimineelle Karl-August Fagerholmille sakkotuomion loukattuaan 1936 pakinassaan "Suomeen ystävällisissä suhteissa olevan valtion päämiestä", Adolf Hitleriä.

Diktonius opetti Otto Wille Kuusiselle säveltämistä ja Kuusinen Diktoniukselle runoutta. Tove Jansson oli vähällä avioitua Diktoniuksen kanssa.

Janne Kuutio (Janne Kubik) on ehkä kirjailijan tunnetuin, joskaan ei välttämättä merkittävin teos. Olen lukenut kirjan ja se kuuluu hyviin lukuelämyksiini.

 Diktonius kuoli alkoholismin ja alzheimerin murtamana 65-vuotiaana.

 Diktoniuksen muistokiven takaa pilkottaa Heikki Ritavuoren hautapaasi. Oikeistopiirien epäsuosiossa ollut sisäasiainministeri Ritavuori murhattiin 1922 kotiovelleen.

perjantai 18. elokuuta 2017

kirjaton karjaton mies

Maa maahan jää,
mut henki taivahalle.

ainoa meren helmi

Pekka Ville Holopainen syntyi 15.5.1920. Ainoa Meren Helmi syntyi kolme kuukautta aiemmin. Ensinmainittu kuoli 4.11.2001, mutta jälkimmäisen kuolinaika ei piirtynyt muistikortilleni.

Muuan ikiajat sitten muutaman päreen kirjoittanut henkilö kertoo eräässä tekstissään  suomenopettajansa isoäidin nimen olleen Ainoa Meren Helmi Holopainen.

torstai 17. elokuuta 2017

lähde

Lapinlahden sairaala perustettiin nykyiselle paikalleen myös siksi, että alueella oli lähde. Kuvassa lähde ja sen ympäristö nykyisellään Hietaniemen hautausmaan kyljessä.

niin on marjat

Lapinlahti

keskiviikko 16. elokuuta 2017

schindlerin hihna

Ken tästä käy, ken ei.

tiistai 15. elokuuta 2017

tuonen lehto

maanantai 14. elokuuta 2017

väistämisvelvollisuus

Näin Kiky näkyy liikennemerkissä.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

valtakunnallisesti merkittävä

Paraisten keskiaikaisen harmakivikirkon rakennushistoria ulottuu 1200-luvulle, mutta pääkirkko rakennettiin 1300-luvun alulla. Kirkon esineistöstä vanhin on 1200-luvun puolivälille ajoittuva kastemalja. Kirkon alttaritaulu, penkit ja puhujapönttö ovat 1600-luvulta. Saarnastuoli on Amos Anderssonin lahjoittama jäljennös alkuperäisestä, joka on Kansallismuseossa. Kun Kustaa Vaasa 1500-luvulla kartutti kruunun varoja tyhjentämällä katolilaiset kirkot arvoesineistä, hän jätti Paraisten kirkkoon vain  yllä olevan saksalaisperäisen krusifiksin.

Suomen ensimmäinen arkkipiispa Jacob Tengström rakennutti 1819 kirkkomaalle suvulleen hautakappelin, josta näkyy osa ylimmän kuvan oikeassa laidassa.


lauantai 12. elokuuta 2017

kauppakatu

maailman pihamaat

suuret ja loistokkaat

perjantai 11. elokuuta 2017

torstai 10. elokuuta 2017

tiistai 8. elokuuta 2017

risti vain

Muiden tiilitalon katon törökkien joukossa oleva risti viittaa Turun Kakolan yhteydessä sijaitsevaan tai sijainneseen kirkkoon.

Kakolanmäki on gryndereitten järjestyksen kourissa ja vain Herra tietää lopputuloksen.

Kuvassa oleva risti on kelttiläinen symboli, jossa yhdistyvät risti ja ympyrä ja sitä esiintyy jo esikristillisellä ajalla. Se ei siis kuvaa ristiä, johon Mestari naulattiin, jos ristinpuuhun ollenkaan. Joka tapauksessa kristinuskon tavanomaiseksi symboliksi on muodostunut latinalaiseksi sanottu risti, josta ortodokseilla ja katolilaisilla on omat versionsa.

Veitsiluodon kirkossa on Pietarin risti, ylösalaisin käännetty latinalainen risti, sen muistoksi, että Pietari olisi vaatinut naulattavaksi itsensä pää alaspäin, koska ei katsonut olevansa arvollinen samanlaiseen teloitustapaan kuin Jeesus. Niin tai näin; on tutkijoita, joiden käsityksen mukaan Jeesus naulattiin T:n muotoiseen telineeseen.

Alempana Palvan kirkon harjalla oleva risti on mukailtu kelttiläisestä rististä, jota nimitetään myös aurinkoristiksi. Sitä näkee meikäläisten keskiaikaisten ja nuorempienkin kirkkojen katonharjakoristeena.

kirkko sodan jaloista

Velkuan 1793 valmistunut puukirkko Palvan saarella ei poikkeuksellisesti ole saaristokirkkojen tapaan punainen, vaan valkoinen. Kirkon liepeillä taisteltiin ankarasti Suomen sodan (1808-09) aikana 18.9. Venäläiset ryöstivät kirkon ja pappilan, mutta poikkeuksellisesti eivät polttaneet niitä. Tuolloin meri ulottui lähemmäksi kirkkoa kuin nyt. Merestä löytynyt laivatykki on nähtävyytenä kirkon vieressä olevalla kalliolla. Löydettäessä se oli ehjä, mutta hajosi, kun sillä yritettiin koemielessä ampua.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

kuvin

Ylinnä kirppusirkuksen kulkuneuvo Pyhän ristin kappelin kulmilla, jossa on myös myös teollisuusjohtaja William Lehtisen erikoinen hautamuistomerkki. Pokemon-pojat pohtivat menojaan Ylösnousemuskappelin portailla. Likellä on vainajien omaisten odotushuone. Kappelin vahtimestarin mukaan joillakin ei ole muita omaisia kuin vahtimestari, pappi ja palkkakantajat. Kappelin läheisyydessä on muistomerkki Meren uhreille sekä taiteilija Jussi Vikaisen  Pro Patria 1939-1944: "Rakkaus ei koskaan häviä".

pyhän ristin kappeli

Turun keskushautausmaalla on Erik Bryggmanin suunnitteleman Ylösnousemuskappelin lisäksi vuonna 1967 käyttöön vihitty Pekka Pitkäsen suunnittelema Pyhän Ristin kappeli ja krematorio. Rakennus on aikansa laatikkomaista betoniarkkitehtuuria ja sen kookkaan polveilevan koon takia siitä on ulkoapäin vaikeaa saada edustavaa kuvaa, mutta sisäosien karuuteen on valaistuksella luotu hartautta henkivää pehmeyttä. Suurin ikkunoin maisemaan kiinnittyvässä eteisaulassa on on Essi Renvallin veistos De Profundis. Rakennuksessa on kolme eri kokoista saattotilaa. Arkut nostetaan pohjakerroksesta ylemmän kerroksen tiloihin hydraulisella katafalkkihissillä. Kalmiston rauhassa elelevä kettu kävi kurkistuskäynnillä.